Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 28. huhtikuuta 2015

Heuchera, feat. Heucherella


Yllä on tämän kevään ilme minun viimekesäiselle puuhamaalleni, joka on alemmassa kuvassa vielä vaiheessa.


Päätin jo viime vuonna, että istutukset jatkuvat kaikkien keijun- ja haltiankukkien siirtämisellä tuohon etureunaan, pallomaisena alemmassa kuvassa kasvavan tuoksukurjenpolven vasemmalle puolelle. Nyt pitäisi sitten alkaa koota palapeliä, heucheroita kun on aikas monta erilaista.

Ei muuten ole aivan helppo rasti - värien sommittelu niin, ettei homma näytä pöljältä. 'Palace Purplea' on paljon, joten se on perusväri. 'Dale's Strainia' on myös, sekin on sopivan rauhallinen sävy. Sitten on tiilenpunaista, todella tummaa purppuraa, toisenlaista punertavaa, ja yhden jos toisen sävyistä muutakin. Haltiankukkaa on vain yhtä tyyppiä, mutta sekin pääsisi paremmin esille yhdessä kaltaistensa kanssa.

Kaikkein ongelmallisinta tietysti tässä vaiheessa on se, ettei yksikään noista ole vielä kasvanut sen vertaa, että sommittelun voisi edes auttavasti aloittaa. Mulla oliisi intoa vaikka muille jakaa (ei siis puutarhamasennusta mailla eikä halmeilla!), mutta tämä keväähkö ei oikein ota muuttuakseen kevääksi. Ja sitten vielä huomiseksi ennustellaan kaiken maailman lumitulvaa. Pöh.

Entä mitä noiden jälkeen? Penkissä taaimmaisena on kallionauhusta, eli siellä on vastassa hyvin tummaa munuaisen muotoista lehteä. Puolikorkea heleän vihreä olisi seuraavana, sanoisin. Joko kultatyräkkiä tai päivänliljoja, luulen ma. Tai sitten sitä kelloa... mikähän se on, maitokelloko vai mikä, sellainen noin polvenkorkuinen ja valkoinen. Taitaa olla se.

Voi kun edes vapun jälkeen viikonloppuna olisi puutarhurointiin soveltuva sää! Viime sunnuntaita tähtäsin puutarhahommiin, tuli vettä kuin esterin päivänä.

Odottavan aika on pitkä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viileissä tunnelmissa.

Meidän perheessä on uutta hyysättävää. Pöljä laitoinkin tuohon tuon sypressin... se ei kestä yhtään pakkasta, joten nyt ronttaan tuota eestaas sisäkuistille - ulos - sisäkuistille - ulos... aina mittarin yrittäessä yhtään hivuttaa itseään lähelle nollaa.

Voinette arvata, että kuisti tuoksuu aamulla melkoisen voimakkaasti; perunanarsississa on melkoinen odööri. Ihanahan se on, mutta kuisti on pieni...
Esteetikko riemuitsee. Kodin Terrasta löytyi "teeveestä tuttu" letku, jonka Herra Mies(!) halusi ostaa. Hm. Minä vähän panin hanttiin - en ihan sydänjuuriani myöten luota tuotteisiin, joita esitellään Ostoskanavalla.

Mutta hey presto - tuo olikin vallan kätevä. Venyi mittaa melkoisesti vesihanan juoksuttaessa nestettä sen uumeniin, tyhjentyessään valutti siististi itsensä tosiaan tyhjäksi, oli kevyt käsitellä, ei kiertynyt, ja mikä turhamaisittain parasta: sointuu talomme väreihin kuin unelma (musta katto ja vesirännit), toisin kuin edellinen, jossa oli vihreä ja kelta-oranssi letku yhdistettynä peräkkäin.

Mulla tulee tästä mieleen kissanpoika. Valkoinen tarhakylmänkukka tarvitsee ihan ehdottomasti paijausta ja silitystä.
Täältäkin oli joku päivä sitten tulossa ihanaa valkoisuutta, kun parvitulppaanit valmistautuivat avautumiseen.

Tässä he ovatkin sitten jo hehkumassa auringon lämmössä, joka ilahdutti eräänä päivänä. Olisikohan ollut viime viikonloppu.

Palloesikko oli ihan vähän eri värinen kuin kuvassa, mutta ei haittaa yhtään. Pidän tuosta sinisemmästä sävystä todella paljon!
Narsissin läpivalaisukin onnistui samaisena auringonpaistepäivänä. Nämä ovat olleet olemassa todistetusti vuodesta 2006, jolloin ostimme tämän talon. Sijaitsivat silloin toisaalla pihassamme, nyt kukkivat portinpielessä. Vähän on taantumaa havaittavissa, ehkä pitäisi kohta nostaa ylös ja jakaa / vaihtaa paikkaa.
Onnenpensas on jo aloittanut kukintansa. Mitään tykitystä ei näillä keleillä ole vielä ollut tarjolla, mutta kukkiihan tuo ihan selvästi, eikö?
Tämän kasvamista seuraan suurella mielenkiinnolla. Olen maininnut tästä aikaisemminkin muutamaan otteeseen. Olen saanut tämän puutarhatuttava Merviltä, ja tämä on turkinpioni. Tullessaan joitakin vuosia sitten tämä oli sellaisen drinkkipäivänvarjon kokoinen, joten nyt on lähdetty leveämmällä rintamalla kasvuun. Vielä toistaiseksi en ole nähnyt tätä drinkkipäivänvarjoa korkeampana, saati kukkaan asti ehtineenä, mutta minä jaksan odottaa... Ehkä hän levittäytyy ensin laajaksi kasvustoksi ja sitten räjähtää huikeaan kukintaan.

Onko teistä kenelläkään muuten kokemusta vanhojen, kookkaiden marjapensaiden siirtämisestä? Korjaako kuolo vai onko toivoa onnistumisesta?

torstai 16. huhtikuuta 2015

No nyt pärjää, vaikka tulee rakeita, lunta ja jalkarättejä

Posti minua ilahdutti - pääsin kirjojen luo (ad libris; anteeksi pieni mainos...) tai kirjat minun luokseni.

Kiitos, Romppalan Linda, Omenaminttu ja muut kirjailijat!
 Viinisuolaheinäkeittoa ja kirvelijogurttia...
Lempiväritulppaanit ♥
Noin sen pitäisi aina mennä - päästä tuohon "toimeen" asti!
Istutuspöytä pihalta puuttuu yhä edelleen, ainakin noin tyylikäs.

Näitä ihastellessa selviää kurjemmankin päivän, kuten tänään. Harvoin, tuskin koskaan, koen, että päivä vastustaisi, mutta tänään olen unohtanut aamukuudelta pyyhkeen kotiin vesijuoksuun mennessäni, ajanut neljän eri traktorin tai muun hitaushärpäkkeen perässä matkalla hieman myöhässä toiselle laidalle pääkaupunkiseutua, vain todetakseni, että kokous, johon kiirehdin, ei ollutkaan olemassa.

Iltalenkillä perheen kanssa niskaan tuli jättimäisiä, märkiä lumihiutaleita, rakeita ja vettä.

Mutta minullapa on ihania kirjoja!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Lallallaa, hyps, pomps, lallallaa!!

Onhan ollut mieletön päivä!

Mittari pyyhki auringossa kahtakymmentäkolmea, varjossakin (edelleen) 13, ei-kylmä tuulonen, ja vapaus tehdä pelkkiä pihahommia!

Omenapuiden aluset kantattu. Rakas Rauta roikkuu siinä niin nättinä, että ♥

Heilutin kanttausrautaa muuallakin. Vetelin (mutkat) suoriksi takapihan käytävältä ja viime vuonna tekemäni kukkapenkin kivireunukselta. Saattaa tuntua käsissä huomenna, mutta en voinut mieltäni malttaa!

Se on sitten kertakaikkiaan ihan paras työkalu, minkä ihminen voi omistaa.
 Lämpö herätteli Aarteet!!
 Palloesikkokin valmistautuu... ännn... yyyy....
Ja eka krookus!

Eihän tässä voi kuin hyppiä ja pomppia ja lallatella. HIENO päivä.

Kuvamateriaalia olisi voinut olla enemmänkin, jos sinitiaiset olisivat suostuneet poseeraamaan - tai jos mulla olisi ollut kammera paremmin hollilla. Ripusteltiin nimittäin pari uutta linnunpönttöä puihin ja ei tasan varmasti ehditty viittä metriä kauemmas pöntöstä, kun sinitiaispariskunta oli jo asuntonäytöllä. Ne kiekersi ja kuikersi ja kurkki ja kaarteli, mutta siihen mennessä, kun olin ehtinyt hakea kameran, näyttö oli ilmeisesti ohi, koska enää en niitä linssin eteen saanut.

Mutta jotakin liikkuvaa sentään :-)
Lentonäytös meillä päin.
Tämä teki todellisen ylilennon. Oli joku johtaja tai muu vastaava tärkeyskurki, koska veti menemään ylhäisessä yksinäisyydessään, ja nuo muut - sekä kolme laiskinta hieman myöhemmin - päätyivät hetken kuluttua seuraamaan johtajaa hieman korkeammalla.

Moneen vuoteen en ole nähnyt yhtään kurkea, ja tänään näin niitä varmaan liki kolmekymmentä. Näiden yhdentoista lisäksi (niitä laiskoja en enää kuvannut) kaukana, kaukana kaarteli parvi, joka erottuu tuosta alimmaisesta kuvasta kärpäsenkakkana kutakuinkin keskellä kuvaa.

On ollut hieno päivä. Ja nyt - grillaamaan!!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Keskinäisen kehun kerho

Oltiin koolla kuudestaan: Me, Myself, I, Minä, Mää ja Meikäläinen. Tsempattiin ja kannustettiin toinen toisiamme ja iloittiin kevätkauden aloittamisesta. "Mää sain kitketyksi rikkaruohot omenapuiden alta." "Mahtavaa!", sanoin minä. "Meikäläinen leikkasi marjapensaista taas pari vanhaa oksaa pois." Myself nosti peukkua ylös. Me ja I leikkelivät omppupuista vesiversoja ja Minä kuorin talvisuojat tuijista.

Yhdessä ihasteltiin sipulikukkien alkuja ja todettiin, että sieltä se kevätkaihonkukka taas aloittaa maallisen vaelluksensa kohti laveampaa pinta-alaa. Nyppäiltiin muutama kuunliljan törröttämään jäänyt kukkavarsi varovasti irti ja oiottiin tuulenpuhurissa toisiinsa sotkeutuneita Onni-ruusunuorukaisen oksia.

On se niin väärin, että tuli ilta. Ja että ihmisellä on muutakin elämää.