Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Viikko sumussa

On ollut vauhdikas ja tapahtumientäyteinen viikko. Makuuhuoneen remontin viimeistely on vienyt aikaa ja energiaa, erityisesti aikaa (yömyöhään saakka). Martoissa olen juossut siellä ja täällä. Yritin ilmoittaa Eka Vekaraa uimakouluun. Netin kautta saattoi ilmoittautua päivänä X klo 17 alkaen. Klikkailin itseäni eteenpäin n. klo 17.03 vain huomatakseni, että molemmat valitsemani kurssit olivat siihen mennessä jo täyttyneet.

Mylkky.

Perjantai-iltana tapasin mykkänä rakkaita ystäviäni hyvän aterian äärellä. Mykkänä siksi, että olin jo niin väsynyt, etten tavoistani poiketen saanut juuri sanaa suustani. Lähdinkin "kesken illan" jo puoli yhdeltätoista kotiin ja painelin saman tien nukkumaan.

Eilen, hyvien yöunien jälkeen, sain ilokseni viettää jo monta tuntia pihapuuhissa. Tyhjentelin jälkikompostin kukkapenkkeihin ja laitoin uutta kompostorimassaa kehikkoon muhimaan. Puutarhakompostin pinnalta raavin sen, minkä irti sain, mutta yllättäen se olikin vielä keskeltä ihan jäässä. Siitä ei ollut siis pitkäksi iloksi  - vielä.

Siirryin siis temmeltämään omenapuiden kimppuun. Kun olin aikani pähkäillyt sitä, mitä esteettistä laittaisin oksien painoksi, jotta asettuisivat paremmin vaakasuoraan (olen muuten vasta nyt saanut kuulla, MIKSI oksien pitää olla vaakasuorassa: hormoni, joka tuottaa omenoita, kulkee vain vaakasuuntaan, ei pystyyn ollenkaan!), päädyin latomaan pihakiviä puiden alle ja pujottamaan narut niiden alle. Todella esteettistä... Puut näyttävät siltä kuin pelkäisin niiden nousevan lentoon ja olisin ankkuroinut ne joka puolelta siksi maahan. Hohhoijaa... terveisiä vain ohikulkijoille, joille tämä elegantti näky avautuu silmien eteen jos vain vähänkään pihallemme vilkaisee.

Puuhastelu päättyi Herra Miehen ystävälliseen huhuiluun saapua grillatun maggaran ääreen. Niin oli syvästi viisas mies, että oli sitä ennen kaatanut kuohuviinin työssä väsyneen vaimovanhan lasiin. Aah...

Tänään olen temmeltänyt ihan muissa asioissa: hyörinyt Eka Vekaran, hänen kaverinsa ja kaverin äidin kanssa Lasten messuilla Messukeskuksessa. Tai Lasten messuille me kuvittelimme menevämme, mutta kahden kuusivuotiaan kiinnostus suuntautui valtaosaltaan pienoismallimessujen puolelle, jossa oli autoa, venettä, helikopteria ja muuta härpäkettä, Lego-kaupunkeja, lennokkeja ja leijoja... mitä nyt vain pieni poika voi toivoa. Reissun päätteeksi saimme onneksi valua ystäväperheen luo valmiiseen kahvipöytään. Muuhun minusta ei olisi enää ollutkaan.

Nyt yritän sinnitellä hereillä vielä hetken, vaikka järkevämpää olisikin vaipua pehmoisen peiton alle: huomenna olen kutakuinkin ainoa töihin menevä ihminen suomalaisen vappukansan joukossa. Olenko siis ihan oikea työläinen?

Tässä on ainakin joku ihanoikeatyöläinen liikenteessä. Kevään ensimmäinen pörriäinen bongattu viikko sitten.
Työläisen intohimo kohdistui samaan kasviin kuin minullakin: iirikset rulettaa! Tässä jääkurjenmiekka (edellisessä kuvassa kevätsellainen).
Kevätkurjenmiekka, onkohan mallia 'Harmony'?
Tässä toisenlaista harmoniaa à la leppikset. Ihanaa se on auringossa kuherrella!
 Krookusten herkkyyttä terijoensalavan alla.
 "Raidallisten kuningas", 'King of the Striped'.
Kukasta kasvaa kantarelleja :-D
Ja viimeisimpänä Eka Vekaran kevätpuuhat. Mopon pesu se on niin äijähommaa, että <3

On muuten niin mainio pesukaveri tämä: pesin (joo, minä) auton heppulan kanssa. Hän pesi vanhalla tiskiharjalla ja saippualiuoksella koristekapselit, puunasi sienellä autonkyljet niin korkealle kuin ylsi ja ruiskutteli mahdottoman kovassa tuulessa sekä auton yltä saippuat että itsensä ihan litimäräksi. Mutta hauskaa oli!

Ja ranskis kiiltää nyt kuin niilon nenä.

Kelpaa ajella huomenna töihin. Huoks.

Ai niin: Hinnonmäen Keltainen oli antanut Talikko ja taikasauvalle tunnustuksen! Kiitos ihan hirveästi.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Iloisia jälleennäkemisiä.

Taas niitä alkaa näkyä: kasveja! Jälleennäkemisen riemu on aivan valtava, ei sille mitään voi.

 Eka kevätkaihonkukka on lähes auki.
Kevään JÄTTIyllätys: toissajouluinen hyasintti aloittaa kukkimisen ulkona.

Olen säästänyt sipulit tältäkin joululta; ne pääsevät maahan tuon kaveriksi.
Kumpikohan manteli se tämä nyt sitten olikaan, minkä viime syksynä ostin? Taisi olla kääpiömanteli. No, se kestävämpi kumminkin. Ja siinäpä se lehtisilmuja hyvää vauhtia kasvattelee!
Herkullisen näköinen karhunlaukan lehti törröttää jo lopulle kasville maamerkkinä: tästä sitä tullaan!
Täältä taas tulee uskollinen 'Festiva Maxima' -pioni.
Ja tässä rullautuu auki valkokukkaisen kevätpikkusydämen lehtiä.
Akileijan lehdet ovat tässä vaiheessa kuin kaalinkerät rullalla :-D
Auttakoon, ken voi: näitä on kaksi sini-valko-violetissa kukkapenkissä, mutta ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mikä tuossa kasvaa 8-o
 Enkä tunnista tätäkään.
Krookukset olivat vasta tänään ensimmäistä kertaa edes vähän auki, mutta niinpä aurinkokin näyttäytyi eka kertaa pitkään aikaan.

Ihanainen kerrannainen lumikello. On niin sääli, että se haluaa kääntää kukkansa alaspäin! Tämäkin piti nostaa poseeraamaan maksaruohon kuivuneen kukkavarren päähän, jotta sain kuvan.
"Suomen parasta" jalopioni 'Buckeye Belleä' Börje Fri ei todellakaan turhaan kehunut. Tuo kukkii vielä ennen kuin pääsee edes ulos :-D

Pääsin tänään eka kertaa kunnolla pihalle hommiin. Aamu meni kylläkin ensin maalauspuuhissa, ja sen jälkeen herkuttelin vielä Omenamintun kirjan ohjeen mukaan tehtdyllä porkkana-inkiväärikeitolla, ennen kuin vedin tamineet ylle. Kiltisti kietouduin ohueen toppatakkiin, vaikka aurinko paistoikin; tuuli oli sen verran navakka, että ohuempi palttoo olisi ollut virheliike.

Haravoin kapealapaisella Fiskarsilla kukkapenkeistä enimpiä haavanlehtiä, katkoin talventörröttäjiä - ja tapasin monta vanhaa ystävää lisää. Sieltä niitä tulee!!
Ilta-aterialle väsäsin tällaisen "kukkasen". Sikuria, tomaattia, cashew-pähkinöitä (kun unohdin ostaa saksanpähkinöitä, vaikka aioin), sinihomejuustoa, päärynää, pastaa, punasipulia, ja ihan vähän porkkanaa väriksi. Jääsalaattikin oli niin vaaleaa, ettei tuohon tullut vihreää näkyviin yhtään, joten ulkoasu jäi vähän pliisuksi. Muuten oli kyllä maukasta.

Nyt kello on jo iltauutiset - ja sää. Kuuluvat lupaavan lämmintä. Au, au, auauau. Tarkoittaa lisäpuuhaa ulkona. Auauau. Valkokaulustyöläisen lihaksia särkee nyt jo. Enkä todellakaan ole rehkinyt.

Peruskuntokausi on käynnissä.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Grönlannin-risteilyllä.

Lauantaiaamu 14.4.2012 n. klo 8. Maisema laivan ikkunasta.

Voinette eläytyä siihen mykistävän ällistyksen tunteeseen, mikä valtasi mielen tuossa vaiheessa. TUOLTAKO näyttää puutarhamessusää Tukholmassa?

Mainio matkaseurani, Hyvin Samanhenkinen Puutarhasiskoni, tokaisi silmät avattuaan melko laittamattomasti, että ei h..., Grönlannin-risteilyllekö tässä on tultu!!
No ei luojan kiitos. Metrossa maisema jo muuttui toisenlaiseksi...
 ...mutta totuus iski taas avokämmenellä, kun olimme päässeet metro- ja junamatkojen päätteeksi Älvsjön aseman ovista ulos.

(Vahingoniloinen suomalainen minussa hihitteli kyllä itsekseen, että ei se aurinko paista aina ruotsalaisillekaan!!)
Messukeskuksen uumenissa tuli onneksi autuus. (Ja se perisuomalainen kateudenpirukin nosti päätään...) No NÄMÄ ovat Puutarhamessut. Käytävä toisensa perään kauniita, kutkuttavan houkuttelevia messuosastoja. Siemeniä, kukkasipuleita, hyötykasveja, pelargoneja, verenpisaroita, lisää pelargoneja (he todella rakastavat niitä), puutarhakoristeita, koristeiksi soveltuvia hyötyesineitä - tästä hyvä esimerkki käsilaukun muotoon taipuneesta letkusta kantokahvoineen ohessa. Kauniita puutarhatyövaatteita, toinen toistaan ihastuttavampia vaatteita muutenkin (täällä edes ne eivät häirinneet). Huutavat hollantilaiset oli työnnetty hallin takanurkkaan, ja tärkeän roolin olivat niiden sijasta saaneet vaikkapa puutarhalehdet ja -kirjat (Hyvin Samanhenkinen Puutarhasiskoni tutustutti minut mm. uskomattoman kauniiseen ja inspiroivaan Trädgårdsliv-lehteen, josta ostin viisi irtonumeroa siltä seisomalta ja saman tien kirjasin nimeni myös tilaajalistaan. 

Olikohan Allt om Trädgård, joka oli oivaltanut liittää messujen tärkeimmän kapistuksen tilaajalahjakseen. Käytävillä kulki vedettäviä kärryjä jos minkälaisia. Eipä sitä olisi jaksanut ostoksiaan muuten kuljettaakaan. Sieltä nimittäin tehtiin hankintoja.

Me olimme HSP:n kanssa varustautuneet asianmukaisesti jo kotoa lähtiessämme, joten tuo aviisi jäi tilaamatta.
Jos teiltä löytyy kotoa ajoon kelpaamaton polkupyörä (tai edes sen rengas), muutama kaapin perukoilla pölyttyvyä perintökahvikuppi ja valkoista maalia, saatte pienellä näpertelyllä näin soman kukka-amppeli / kattokoristeen.
Tämä taas ei pienellä näpertelyllä synnykään. Thaimaalaistaustainen (näin oletin) ruotsalaisnainen teki näitä... öh... jostakin. Koot olivat mini, minimini ja miniminimini. Aivan uskomatonta käsityötä.
Tässä taas oli käytetty ihan elävää materiaalia seinäkoristeen tekoon. Purjoa, punasipulia, latva-artisokkaa, herneenpalkoja... Tuntui pahalta nähdä ruokaa naulattuna seinään, mutta kaunis asetelma kuitenkin oli.
Kerroksellisia istutuksia, jotka viehättivät säännöllisyydestään huolimatta minun silmääni.

Ja siinäpä kuvani oikeastaan olivatkin. En kertakaikkiaan pystynyt pitäytymään kameran takana, kun halusin elää, eläytyä, kokea ja aistia kaikkea mahdollista. Jo viime vuonna tuumasimme HSP:n kanssa, että messuille pitäisi lähteä kahdeksi päiväksi pakettiauton kera, tänä vuonna lausuimme ajatuksen ääneen uudelleen. Sanookohan kolmas kerta toden?

Lisää messuista voi lukea heidän sivuiltaan täältä.

Mitäkö minun perässä vedettävä ostoskärryni sitten sisälsi kotiin palatessani? Ei mielestäni mitään äärettömän massiivista ostosmäärää, mutta pieniä herkkuja kuitenkin. Niiden Trädgårdsliv-irtonumeroiden ja muutamien esitteiden lisäksi ostin mm. ihanan, sammalenvihreän fleecen, ja pienenpieniä lasipulloja ohuine metalliripustuslankoineen. Hyödyllistä? Fleece. Tarpeetonta? Lasipullot. Mutta molemmat niin ihania...

Kasvilistani on hämmentävän lyhyt.

Phlox paniculata 'Harlequin', kirjavalehtinen, lilakukkainen syysleimu. Kolme kappaletta.
Arrhenatherum elatius ssp. bulbosum 'Variegatum', kirjoheinäkaura. Kaksi kappaletta.
Yksi Ligularia 'Osiris Café Noir', erityisen upeat lehdet omaava nauhus.
Hemerocallis 'Bela Lugosi' ja 'Black Stockings', kaksi upean tummaa violettia päivänliljaa juurakoina, kumpaakin yksi.
Iris hollandicat 'Kings Lion' (joka kai kuitenkin on 'Lion King'), 'Rusty Beauty' ja 'Eye of the Tiger' sipuleina (viisi per lajike).
Siemenperunalajikkeet 'Cherie' ja 'Black Shepherd'

Ja siinä kaikki. Voi, sinne jäivät mm. mahtavat kirjava- ja purppuralehtiset apilat, monet erilaiset heucherat, mittavat määrät pioneita, päivänliljoja, rautaiset köynnöstuet, vallan mainio puutarhakeinulepotuoli yhdelle, sekä se (lähipiirille) kuuluisa joulukuusenjalka. Kyllä, minä näin sen tänäkin vuonna. Tällä kertaa se jäi ostamatta siksi, että myynnissä oli sen ihanan antiikinvihreän sijasta musta jalka. Mutta hurraa, vihreitä on kuulemma ollut myynnissä mm. Billnäsin Rakennusapteekissa. Missä ne tietysti maksavat munavoita verrattuna naurettavan halpaan messuhintaan Tukholmassa.

Voitteko kuvitella: odotan Billnäsin puutarhatapahtumaa entistä kovemmin, ja vain päästäkseni ostamaan joulukuusenjalan.

Tähän pystyy vain puutarha- / jouluentusiasti.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viikko on hiekkaa tiimalasissa.

Sinne se taas hurahti, yksi kokonainen viikko. Kameraan tallentuneista kuvista päätellen siinä ajassa ehti tapahtua paljon!

Vierailimme ensimmäistä kertaa Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Ensimmäistä kertaa, vaikka se on "ihan tuossa vieressä". Sää ei käyntiämme juuri suosinut, mutta olipa viehättävä paikka siitä huolimatta!

Kaunis päärakennus lienee lymynnyt jossakin ruususen unessa, sillä vaikka tuosta ajan ohitse vähän väliä, en todellakaan ollut tiennyt ihanan talon piileskelevän muutaman puun takana. Ah!
Tuotevalikoimaa laidasta laitaan.
"Osta sie hyvä hevone!" Ei sillä ratsastaa voi, mutta komia se kyllä on.
Ja tässä himppasen pelottavan peikkoherran soma pikkukoti.
Pääsiäissunnuntain toinen vierailukohde oli Haltialan tila Helsingissä. Siellä pääsi ihastelemaan läjäpäin vastasyntyneitä pikkukaritsoja. Voi hyvänen aika mitä mussukoita!!
Tavanomaista ylpeämpi lammasäiti...
 Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.
 Isänmaallista, sinivalkoista tunnelmaa à la lammasperhe.
Tällä reppanalla puuskutus ja punnerrus oli vielä edessä. Vatsa heilui ja hyllyi, ja mammaparka ei voinut oikein muuta kuin läähättää. Montakohan tuolla lie ollut tulossa??
Ja sitten jotakin ihan muuta. Tämä hippi oli ulkosalla paistattelemassa lajitovereidensa (ylämaan karjaa) kanssa päivää. Kyllä on komea eläin, ei voi muuta sanoa.
Toisena pääsiäispäivänä tartuimme sitten siihen hommaan, johon oli tarkoitus tarttua jo Ruotsin reissun sijasta. Kahden remonttitaidottoman valkokaulustyöläisen rohkeus oli kuitenkin riittävä vasta pitkän vundeerauksen jälkeen.

Tässä menee seinään tasoitetapettia (valkoista oikealla). Tuumasimma, notta viisaampaa on peittää tuo punainen seinä ensin tapettikerroksella, jotta pääsemme ehkä hieman vähemmällä maalaamisella.

Kahden täysin kokemattoman tapetoijan työn tulos oli meidän omiin silmiimme kiitettävä miinus, joten ihan saimme luvan kanssa olla itseemme tyytyväisiä. (Ammattitarkastajat älköön vaivautuko tutkailemaan lopputulosta :-D )

Huomatkaa irrotetun ovilistan alta pilkottava hempeä vedenturkoosi väri. Tämä huone on todella nähnyt väriä! Meidän vadelmanpunaista nimittäin edelsi, ei tuo turkoosi vaan sellainen yliviivauskynän punainen, jota sitäkin on nähtävissä aivan seinän yläreunassa.

Tapetoinnissa tarvittiin kaikenlaisia työkaluja...
Loppupuolella viikkoa saatiin kevättä hääpäivän kunniaksi! Isomaksaruoho kurkistelee jo pitkällä.
Krookus 'Prins Claus' ei ihan vielä tarkene avautua.
Siniset tarhakylmänkukat ovat niin ihastuttavan asianmukaisesti pukeutuneita pörryköitä, että.
Onhan tämä elävä jouluruusun lehti, onhan? No on se!!!
Ja tässä taitaa olla ukkolaukkaa. Tai mahdollisesti tähtilaukkaa, mutta ukkoa todennäköisemmin. Huomatkaa elegantisti kukan sävyyn soinnutetut lehdenkärjet. Ja huomatkaa, ettei kukkaa näy kuvassa.
Tämä minua vähän kauhistutti. Viime syksynä istutettu lännenheisiangervo 'Center Glow' tönötti nilkkojaan myöten vedessä. Eikä asialle voinut tehdä mitään. Tai olisin minä tietysti voinut imeä vedet jotenkin tuosta pois, mutta siihen en sitten ryhtynyt. Toivottavasti CG on yhtä aito angervo kuin muut nimikaimansa eikä sitä tapa mikään.

Toivon, toivon.
Tässä metelöivä muuttojoukko ylilennolla juuri, kun olin jo menossa sisälle. Hanhia, tarkempi lajimääritys ei onnistunut tältä etäisyydeltä. Matkalla idästä länteen (luonnollisesti).

Vaikka viikon arkipäivät menivät suhahtamalla eikä kuvista päätellen sää oikein suosinut, lämpömittari pysytteli kiitettävästi plussan puolella ja lumikasat hupenivat yhä pienemmiksi.

Kai tästä juhannukseen mennessä kesä tulee.