Ja niin minä sitten ryhdyin. Kylläkin hieman epätavallisella aloituksella: käytin kaiken varalta mikrossa kaiken kylvömullan. Sen verran usein olen menettänyt pikkutaimia jollekin mullassa kyttäävälle sienitaudille, että nyt yritän taistella kaikin keinoin sitä vastaan.
Kevätherkkuja à la minä:
Milium effusum 'Aureum' eli kultatesma
Pennisetum sp. (purppura- tms. koristehirssi)
Panicum elegans 'Frosted Explosion' (hirssi)
Stipa tenuissima 'Ponytails' (höyhenheinä)
Chloris barbata 'Telly masts'
Aquilegia aurea variegata (kirjavalehtinen akileija, kukan väristä ei tietoa)
Tuolla Chlorisilla ei ole edes suomenkielistä nimeä, mutta ulkonäkö oli niin vinkeä, että haluan kokeilla, kasvaisiko ulkomaanelävä Suomen kesässä.
Nämä onneksi "kasvavat", tai ainakin kukkivat, jo talvessa. Herra Mies ilahdutti lauantaina näin värikkäästi!
Liekö ollut syynä sää vai tulppaanit, mutta eilen intouduimme jo tosissamme kevätpuuhiin. Piha on taas ollut kuin luistinrata loivasti talosta poispäin viettävänä, sulamisvesien kiillottamana. Otimme omat ja naapurin petkeleet käyttöön ja hakkasimme koko asfaltin jäättömäksi. Meillä käyneet tietävät, ettei urakka ole ihan pienimmästä päästä edes kokonsa puolesta, saati sitten jään paksuuden vuoksi. Vaan nytpä on piha puhdas!
Tänä aamuna ihmettelin, miksi kämmen on etusormen tyvestä kipeä... No haloo!! On sitä ihminen pöljä.
4 kommenttia:
:-D Niin sitä usein unohtaa mitä on tullut tehtyä (ihan kuin niissä hypnotisoimisohjelman mainoksissa). Mulle kävi samoin kun roudasin pakastimen (huom! pienen) autosta nokkakärryillä lumisohjossa ja raput vintille. Kylläpäs kolottaa kummallisesti, tuumasin seuraavana päivänä.
Siis vau, mikä siemenvalikoima! Kaikenlaista herkullista heinää (äh, kuulostan ihan lehmältä). Noista olen itse kylvänyt Stipaa ja Miliummia, ja itivät hyvin, mutta olen Miliumista myöhemmin kuullut ettei se ollut itänyt parilla muulla harrastajalla. Ihme juttu!
Pitäisköhän sitä... suoraan sanottuna, otin eilen tarjottimen, turvepotteja ja mullan sulamaan sisälle, joten ilmassa on pientä ryhtymisentynkää...
Pim, olen (petkeleellä) hypnotisoitu :-D
Heinät ovat olleet pitkään ihastukseni. En vielä omista kovinkaan montaa, mutta jospa tästä pikkuhiljaa alkaisi lehmittyä (onko tuo sana?). Niillä olisi soma täyttää ammottavia aukkoja kukkapenkeissä. Ne ovat niin superviehättäviä ja herkkiä <3<3<3
Stipat ovat itäneet minullakin hyvin, eikä tesmankaan itämisen kanssa ole ollut ongelmaa, mutta ne ovat usein nyykähtäneet taimipoltteeseen, perskuleet. Jospa nyt saisin useamman selviämään ulos asti.
Vai pakastimen... nokkakärryillä sohjossa... ja vintille? Mitäpä sitä ei nainen keksisi.
Toivottavasti kätesi on jo petkelöinnistä toipunut. Komeen näköstä kasvatusta toteaa hän, joka vielä vaan jahkailee.
elämäni matkat, olen, kiitos kysymästä, toipunut petkelöinnistä. Ja iloitsen tehdystä työstä joka päivä, kun pihallamme kävelen: "Siistiä! Kuivaa! Aah."
Mitä tulee tuohon "Forssan tuotantolaitokseen", koin iloisen yllätyksen jo eilen, kun kurkistelin hätähousuna kansien alle. Chlorisit ovat jo nostaneet viisi terhakkaa langanohutta alkua!
Lähetä kommentti