Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Paljon onneaa vaan, paljon onneaa vaan...

Eka Vekara aiheutti aamusella meille lähes hysteerisen naurukohtauksen, kun hän luki aamiaispöydässä lehdestä päivän nimipäiväsankarin. Hän oli hetken omissa mietteissään, ja alkoi yhtäkkiä laulaa: "Paljon onnea vaan..." Me siinä kysymään, että miksikäs sinä onnittelulaulua laulat. Hän sanoi, että tänään on maitopurkin nimipäivä.

Voitkos sitä laittamattomammin sanoa...

Muutenkin viikonlopussa oli (puutarha)juhlan tuntua, kun lauantaina kiertelin Sailan kanssa ympäri läntisen pääkaupunkiseudun puutarhamyymälöitä. Eihän siinä auttanut mikään: kassikaupalla tuli ostoksia. Muttako ihan eurolla sai perennoja. Sehän on pelkkää säästöä. Ja kukkasipuleitakin sai neljä kolmen hinnalla, ja muissa oli punainen hintalappu, ja aurinko paistoi ja oli mukavaa saada hörpättää toisen puutarhahörhön kanssa pöytiä kierrellen.



Osa saaliista. Takimmainen kaunotar on valkolatva, Eupatorium rugosum 'Chocolate', jonka ostimme Sailan kanssa vähän niinkuin "puoliksi", mutta eipä siitä ollutkaan jaettavaksi vielä tässä vaiheessa. Tyvi oli niin tiivis, että en uskaltanut alkaa halkaisuhommiin.

Edessä on vasemmalla joku heinä, jonka nimen näköjään olen unhoittanut saman tien. Sillä oli hienot viininpunaiset huiskilokukinnot, joten sopinee paikalleen valkolatvan viereen. Uskaltaisinkohan väittää sitä lännenhirssiksi, Panicum virgatum?

Keskellä ja oikealla on täydennystä heucheravalikoimaan. Keskimmäisessä ei ollut nimilappua, oikeanpuolimmainen on 'Marmalade'. Keskimmäinen muistuttaa 'Miraclea', mutta minusta siinä on leveämpi vihreä reunus kuin ko. lajikkeessa, ja purppurainen osa on vähän läikikäs, ja 'Miraclessa' on mielestäni tasaisen purppurainen lehti.
Tässä vielä keijunkukat vierekkäin. Somia, eikö? Vaikka yleensä en halua lähteä keräilemään mitään juttuja, pakko on tunnustaa, että heucherat ovat vieneet sydämeni, ja ostan niitä mielelläni lisää. Niiden lehtimuodot ja -värit ovat niin huikean vaihtelevia ja kiinnostavia! Kukat joko ovat tai eivät ole kauniita, suurimmassa osassa mielestäni eivät. Leikkaankin joistakin kukkavarret surutta pois. Lehdissä on näiden arvo minulle, samoin kuin kuunliljoissa.
Suurimman omenapuun alle halusin siirtää tuoksukurjenpolven jakopaloja, jotta kaikenmaailman rikkaruohoyritteliäät pysyisivät kauempana. Kaivelin siitä sitten muutaman paikalleen asettuneen voikukan ynnämuun pois, ja mitä vanhat silmäni näkivätkään: helmililjojen lehtiä ihan reilut kimput! Hei, tyypit, nyt on syksy!!

Toivottavasti reppanat eivät innostu liikaa näistä lämpimistä, mitkä meitä tämän viikonlopun aikana hellivät. Olihan se: 22 astetta perjantaina auton mittarissa, kun ajelin töistä kotiin. 16 astetta lauantaina puutarhakierroksella ja ... - 1,3 astetta tänä aamuna kello seitsemän.

 Lämpöaalto sai aikaan sen, mitä salaa varovasti toivoin: yksi syyskimikeistä avasi kukkansa. Tämä on minusta niin äärettömän kaunis, että piti ihan pitkäksi aikaa pysähtyä ihastelemaan. Ja kun tätä iloa saa varsin harvoin kokea, vietin vielä erityisen hetken ihan sen kunniaksi.
 Herkkä ja häikäisevän valkoinen!
Tässä vielä illan kuva-arvoitus: veikatkaapa, mitä tuossa on?

Sehän on 'Blue congosta' tehtyä perunamuusia, vatkaimen jäljet vielä pinnassa. Oli niin hämmentävän näköistä tuotosta, että oli pakko räpsäistä kuva.

Ulkonäkö ei parantunut sekaan silputulla persiljalla... miettikää nyt tuohon vielä kirkkaanvihreät pilkut. Mutta maku oli kyllä herkullisen perunainen!

Kyllä minä pikkuhiljaa alan ymmärtää, ettei kyseinen lajike ole saanut aikaan massahysteriaa, erikoisuudestaan huolimatta. Eihän tuosta kyllä hirveästi vesi kielelle herahda :-D

6 kommenttia:

intopii kirjoitti...

No mutta mitämitämitä, täällähän on uusi lukija! Tervetuloa, Teija!

~R&T~ kirjoitti...

Ihana EkaVekara :D
Ihania kasvilöytöjä. On pidettävä itseni poissa kaikista puutarhamyymälöistä kun pihassa on kymmeniä kasveja odottamassa sitä The kaivuria ja urakkaa, ja tätä menoa se ei ole loppu ennen talvea ja kasvit itkee kodittomina :(
Shh..sipuleita ei mainita ne pitänee hätäkuopata jonnekin. Viis suunnitelmista.
Tuo Blue Kongon väri on kyllä aika hmmm erikoinen.Siksipä olen pitäytynyt normiväreissä. Harmillista että lila kukkakaali ei säilytä väriään kypsennettynä, muutenhan sen avulla voisi lautasta koristella sävy sävyyn. Punajuuria vielä kaveriksi niin ehkä Kongomuusi alkaisi näyttää kivalta?

Sirkku kirjoitti...

Minullakin on ollut kova totutteleminen tuohon lilaan perunaan. Vaikka se suussa maistuu kertakaikkiaan ihanalle, niin en mahda sille mitään, että alan voida pahoin katsellessani perunaa lautasellani. Pitäisi kai syödä ruokansa silmät kiinni. Kai se ajan kanssa tulee helpommin syötäväksi.

Saila kirjoitti...

On se lännenhirssi, Panicum virgatum 'Warrior', eikö sun versiossa ollut lappua?
Juu, sori vaan, mun seura ei ole ehkä sitä kaikkein säästäväisimpään myymäläreissuun rohkaisevaa, kun olen himotaimishoppaaja :-D Mutta kun ne on kaikki kotiinpäin! Niin kuin nuo ihanat keijunkukat <3 "Mitä enemmän tamia pihalla, sen parempi!, sano Saila.

(Ihana karvakorva änkesi tähän väliin, piti vähän aikaa pussailla ja kehua sitä)

Olen parillakin pihalla nähnyt helmililjoja pukkaamassa lehtiä, mm. Pohjois-Helsingissä jo kolmisen viikkoa sitten ja nyt täällä Espoossa. Kyllä ne varmaan siitä vetäytyvät maan sisään...
Ihana kimikki <3
Ja hassu Eka Vekara <3

pioni kirjoitti...

Vai vielä puutarhaostoksilla lokakuun alussa, kuulostaa kyllä mukavalta päivältä.
Keijunkukkia meillekin on ilmaantunut parin viime vuoden aikana:)

intopii kirjoitti...

Saila: oli siinä lappu, mutta postausta kirjoittaessani ulkona oli jo yö... Lappu jäi siis tietysti kasvin viereen maahan merkiksi. Warrior it is!

Kyllä minä olen melkein yhtä hanakka taimishoppailija, mutta en näköjään ihan :-) Keijunkukkia vaan on toooosi vaikeaa ohittaa.

Eikö ole suloinen tuo kimikki? Ehtiikö se kukkia sinulla saaressa?

pioni: enpä tullut ajatelleeksikaan, että ostosreissussa olisi ollut jotakin kummallista ennen kuin kirjoitit, että se tapahtui lokakuussa. Herranjestas, kohtahan on talvi!

Ai sinäkin olet heucheraholisti...? Ei taideta olla ihan yksinämme. Täälläkin vierailee joskus muutama asianharrastaja. Mutta kun ne vain OVAT niin ihania!!