Jyvät akanoista.

Tänään olen elänyt yhden hyvän esimerkin siitä, että puutarhaharrastus on minulle TODELLA iso ja tärkeä juttu. Erottelin nimittäin jyviä (siemeniä) akanoista.

Olin viime kesänä jemmannut tähkiä ja röyhyjä (tai jotain sellaisia) kahdesta koristeheinästä: niittyräpelöstä ja hopeatoposta. Ajattelin, että niistä on sitten kätevää ravistella siemenet talteen, kunhan hörsylät ovat kuivuneet.

No ei.

Hopeatopon viljanvaaleat tähkät piilottelivat pienenpienet, nuppineulan terävän pään kokoiset siemenensä kyllä niin vihoviimeisen tiiviisti, että. Ravistelin ja pyörittelin, ilman tulosta. Hyppyytin ja hetkutin, ilman tulosta. Lopulta levitin kaiken letkeälle muoviselle leikkuulaudalle, ja aloin jauhaa. Laudan karheaa pintaa vasten akanat hajosivat pikkuhiljaa, ja siemenet paljastuivat vihdoin ja viimein.

Sen jälkeen ongelmana oli saada ne akanat huitshittoon siitä muovin päältä. Minä heiluttelin ja hetkutin. Ilman tulosta. Sheikkasin ja jytistin. Ilman tulosta. Lopulta päädyin hennon kesätuulen tavoin puhaltelemaan pitkin muovin pintaa, sillä tuloksella, että akanat pikkuhiljaa levisivät ympäri kodinhoitohuoneen allasta - ja pöytää. Meni siinä joitakin siemeniä mukana, mutta hirveän puhkumisen ja puhaltelun (Iso Paha Susi olisi saanut kyllä tiilitalonkin kumoon - kärsivällisyydellä) jälkeen minulla oli siedettävän siisti kokoelma siemeniä ja akananrippeitä.

Ja sama uudestaan niittyräpelön palleroiden kanssa. Siitä huomasin ottaa jo kuvatkin.


Ilman akanoita - kutakuinkin.





Akanoiden kera - on niitä siellä!

 

Onneksi ei ollut flunssaa. Ja tuli testatuksi, että ei ole heinänuhaakaan. Jos noihin olisi aivastanut... Hain tässä vaiheessa avuksi jo pienet keittiösiivilät, ja koitin niiden avulla ensin hiertää akanankuoria auki ja sen jälkeen vain erotella siemenet ja suurimmat roskat toisistaan.

Kyllä minä itseäni melko pöhkönä pidin, mutta kukapa rakastunut ei pöhkösti välillä käyttäytyisi. Ja minä rakastan puutarhapuuhia!

Jos kylvöksistä ei nouse heinän heinää... sitten minua vasta naurattaakin. Vaan onpahan antaumuksella tehty hommia :-D

Asiasta toiseen. Jälleen kerran tuli testatuksi se, että pitää miettiä mitä toivoo. Kävi nimittäin niin ällistyttävän ihmeellisesti, että postin ystävällinen kyyti toi laatikkoon tänään Siljalta Ystävänpäivälahjakortin, joka oikeuttaa yhteen A-C-luokan hyttiin mm. Tukholman risteilyllä. Voitteko kuvitella? Siltä istumalta (en istunut lattialla, vaikka hämmästyksestä melkein pyllähdinkin) otin kolme loikkaa tietokoneelle ja varasin itselleni A-luokan hytin kohti Älvsjötä. Nordiska Trädgårdar, täältä TODELLAKIN tullaan.

Kaiken lisäksi hoksasin laittaa matkasta viestin parille sellaiselle rakkaalle ystävälle, joiden tiesin voivan tarttua houkutukseen, mutta jotka eivät ehkä piittaa tuon taivaallista puutarhamessuista (sinne en välttämättä niin kaipaa seuraa). Saan kuitenkin viettää heidän kanssaan hienoa aikaa laivamatkoilla edestakaisin, ja he - elleivät vastoin ennakkokäsitystäni kuitenkin lähde messuille - viihtyvät taatusti Tukholman muissa huvituksissa päivän ajan. Jippii, mahtava matka vaikuttaisi olevan tulossa!!

Toinen oletettavasti kiva reissu on luvassa jo huomenna, kun lähden kolmen muun naisen kanssa Tampesteriin Naisten Pankin valtakunnalliseen happeningiin. Elämä on tosiaankin LAIFFIA tällä hetkellä.

Ja kevätkin on tulossa, lumesta ja pakkasesta huolimatta. Eilen ja tänään on ollut komea sää. Vaikka kylmä.