Nenä valkoisena.

Taas on nenä täynnä puupölyä, kun kävin puuhailemassa harrastuksen parissa. Hirmuista aivastelua aiheuttaa tämä puuha!

Mutta asiat etenevät. Saunanpenkin osat ovat nyt aivan valmiita pintakäsiteltäväksi. Ruuvinreiät on porattu, ja samalla opin taas uutta: ruuvinkannoille tehtävää upotusta kutsutaan senkkaukseksi, ja sillekin on olemassa oma teränsä (jösses, millepä ei olisi! Löysin puutyöluokan kaapista erityisen ikävännäköisen hammaslääkärin työkalunkin, sen, jolla rapsutellaan hammaskiveä tai muuta töhnää hammasväleistä. Mitähän sillä puutöissä tehdään, en tiedä, enkä ole varma, haluanko tietääkään. Brrr!). Eli reikiin on tehty myös senkkaukset.

Myös tiikkihyllyn valmistuminen lähestyy pikkuhiljaa. Saimme kuin saimmekin Puusepän kanssa (= Puuseppä sai) liukuovikaapin ovet irti siklattavaksi, ja nyt sekin on "kahta milliä" vaille tehty. Enää kaapin runko, ja sitten on kaikki lakka irrotettu joka ainoasta hyllyn pinnasta! Voi sitä nautintoa, kun pääsen vetelemään sellakkakerroksia ja näkemään tiikin ihanan kuvioinnin ja upean kiillon... Minusta tiikki(viilu) on yksi kauneimmista ja ilmeikkäimmistä puupinnoista, mitä perushuonekalussa voi olla.

Tänään puutöiden pariin pääseminen oli aivan erityisen terapeuttista. Aamulla oli nimittäin taas siivouspäivän ilot ja riemut käsillä, eikä puuhaa kohtaan tuntemaani pohjatonta ällötystä lieventänyt edes kuntopyöräily, joka sekin maistui tänään - ei puulta vaan... no, vaikka... hernekeitolta, minkä luen kaikkein viheliäisimmäksi ruokatuotteeksi maan päällä. Muutenkin jostain syystä tänään kaikki oli hankalaa ja naama oli nutturalla. Pienen autuaan tauon toi kampaajalla käynti, mutta sitten alkoi hirvittävä ruuanvalmistusurakka (kukas käski valita ruuaksi pitkään haudutettavan lihapadan, häh?), enkä edes ehtinyt syödä sitä ennen kuin piti ampaista kohti puutyöluokkaa.

Poran äärellä ja siklin kanssa piti onneksi keskittyä vain puuhun, joten kaikki muut, harmittavat ajatukset sai työnnetyksi poispois. Ja nyt ei harmita yhtään. Paitsi se, että aivastuttaa. Atshii!! Pöly on niin hienoa, ettei sitä kertakaikkiaan saa niistämälläkään nenästä pois. Se häipyy pikkuhiljaa, suurinpiirtein vuorokauden kuluessa. Parin-kolmen suihkussakäynnin jälkeen nenä alkaa tuntua jo ihan siedettävältä.

Ai niin: aamu alkoi melkoisella väri-ilottelulla. Aamurusko on illan pas... ei onneksi pitänyt paikkansa, sillä ainakaan vielä lumi- tai muutakaan sadetta ei ole tullut. Taivas oli kyllä huikean sävyinen!

Eilisellä pulkkamäkireissulla (vasemmalla väijyy EV:n Stiga nälkäisenä mäen laella) nappasin muutaman epätavallisen lumikuvankin. Kaikkea se tuuli värkkää.



Sielläkin sai nenän valkoiseksi: vaikka ilma oli muuten aivan täydellisen upea ja aurinko sai jopa hien valumaan selkää pitkin, kun työntelin pihalla kolalla tuulen kasaamaa lunta hetken aikaa, mäellä sen sijaan tuuli melkein kehosta läpi. Luojan kiitos toppatakin hupusta!! Muuten olisi mennyt valkoiseksi muukin kuin nenä.