En ole ihan varma, mistä se sai alkunsa, mutta tänään olen miettinyt kalenteri kädessä joulu(kuu)n aikatauluja. Taisi lähteä liikkeelle Eka Vekaran kanssa käydystä keskustelusta siitä, kumman kahdesta tänä vuonna markkinoille tuotetusta Lego-kalenterista hän haluaa, "tavallisen" vai ritarikalenterin. Että voi olla vaikeaa päättää: "Voinks mä saada molemmat?" No et!
Muistin (kerrankin ajoissa!), että meillä on säkkikankainen seinälle ripustettava oikein soma joulukalenteri pienine, joka päivälle omine taskuineen, ja siitä se ajatus sitten lähti. Rupesin kalenteri (se tavallinen) kädessä miettimään, mitä kivoja yhteispuuhia - tavaroiden sijasta - joulukalenterin taskuihin voisi lapuilla piilottaa. Ystävättäreni (terveisiä!) on jo useiden vuosien ajan toteuttanut tätä konseptia, järjestäen lapsilleen milloin minkäkinlaista pientä ohjelmaa joulukuun päiville, ja minusta se on aina kuulostanut hienolta, ja mieleenjäävältä.
Niinpä Eka Vekara pääsee joulukuussa kokemaan mm. seuraavaa: uimahalliretki äidin kanssa iltana, jolloin iskällä on iltameno. Hevisaurus-konsertti (korvausta sairauden vuoksi missatulle aiemmalle konsertille). Leffailta kotona. Leivontaa (äiti leipoo myyjäisiin jokavuotiset poropiirakat, joten E.V. voisi vetäistä samalla jotakin "omaa" tai avustaa myyjäispiiraiden leivonnassa). Osallistuminen mainittuihin myyjäisiin myös asiakkaana. Tuomaan markkinoilla käynti ja iltaruoka Helsingissä (luvassa on sen jälkeen pitkät nokoset autossa ja myyyyöhään venyvä yöunille meno, mutta viis siitä). Joulukuusen hakureissu joulunalusviikolla. Lippuaskartelua (tarvitaan Suomen ja Thaimaan lippuja 5.-6.12.) Jouluruokien valmistelua.
Oli yllättävän vaivatonta keksiä tapahtumia, oma kalenteri nimittäin oli jo varsin täynnä kaikenlaista. Ensin mietin, ettei tapahtumia tarvitse niin mahdottomasti olla, mutta äkkiä oivalsin aktiviteettien tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Muuten joulukuu on meille aikuisille yhtä "eikösejoulupukkijokohtatulesaanksmäsenjääkiekkopelin (saa) voinkomäkoristellakuusta (rakas, sitä ei ole vielä) mikseimeillävieläolekaikkiakoristeitaesillä" -keskustelua. Tästä voi tulla uuuh-vuttava vuoden viimeinen kuukausi... paitsi ettei nyt tule, kun E.V.:lla on runsaasti muuta miettimistä :-) Toki niihin taskuihin kätketään myös muutama aarrekartta, jonka avulla hän löytää jonkun pienen paketin jostakin, mutta ajattelen ja toivon, että isompana hän muistaa yhdessä tehdyt asiat paremmin kuin tavarat.
Omaan kalenteriini sain samassa hötäkässä kerrankin merkityksi myös Naisten joulumessut Wanhassa satamassa. Ei ole yksi eikä viisi kertaa, kun olen aikonut käydä siellä, mutta työkiireiden vuoksi olen lopulta aina jättänyt menemättä. Kotona olemisessa on aika monta hyvää puolta: nyt varmasti menen messuille!
Tärkeä, perinteinen joulumeno on onneksi jo ensi viikon perjantaina: silloin suuntaan Erittäin Olennaisessa Seurassa Stockan joulupuotiin. Jo kuinkahan monen vuoden ajan olen kahden ystävättäreni kanssa käynyt katsastamassa pääkaupunkiseudun hehkeimmän tingeltangel-putiikin, aloittaen reissun närkästyksellä siitä, ettei Stockan kahviloissa ole vielä siinä vaiheessa koskaan tarjoiltu glögiä 8-o Puutteen nostattaman ryhmäpaheksunnan, ja lopulta muuhun herkutteluun keskittymisen jälkeen olemme vaeltaneet hyllyjen välissä parin tunnin ajan, tehden useita järjettömiä, täysin tunteeseen perustuvia, ja harvoja järkeviä ostoksia, ja lopulta raahautuneet kotiin kädet kassien painosta venyen.
Pari vuotta on mennyt 2/3 -kokoonpanolla ryhmän yhden jäsenen ulko(ma)istettua itsensä, ja niin menee tänäkin vuonna. Yhtään se ei silti vähennä iltapuhteen hohdokkutta. Joka ikinen kerta puodista on tarttunut mukaan jotakin ihanaa juuri tätä joulua varten, enkä epäile, etteikö samoin kävisi myös ensi perjantaina. Siitä huolimatta, että pörröiset valkoiset pallot on jo hankittu.
Siinä on jouluperinteitä kerrakseen. Jotakin vanhaa, jotakin uutta. Lainattu ja sininen kuuluivat aikaan n. 20 vuotta sitten, joten jääköön ne muistojen joukkoon, kun eivät jouluun - meillä - osuneet muutenkaan.
Nyt unille, koska neljän ja puolen tunnin päästä (oho) pitää nousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti