Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 19. elokuuta 2010

Minä pääsin, minä pääsin!!

Minä mahduin mukaan sille puutyökurssille! Nyt rupeaa taltta heilumaan ja pora pärisemään (tai no, syyskuussa...) ja pihalle pukkaa köynnöstukia, kasvilaatikoita, kompostikehikoita (KUNNOLLISIA!) ja muuta, mistä olen aina vain haaveillut. Tämä ilta menee varmasti kaikkia niitä kirjoja selatessa, joissa haaveideni roippeiden teko-ohjeita annetaan, mutta joita en opastamatta ole koskaan uskaltanut ryhtyä tekemään. Kerralla kun pitäisi tulla hyvää eikä sussiunatkoonia.

Opin nimittäin parhaiten, kun joku näyttää minulle mallia / ohjaa kädestä pitäen. Olen sen oivaltanut jo jokin aika sitten. Joissakin asioissa opastuksen pitää olla hartaampaa (valokuvaus), joissakin asioissa riittää, kun kerran näytetään (hm, miksikähän minulle ei tule mieleen yhtään esimerkkiä tästä...)

Toki tässä nyt täytyy pitää maltti mielessä ja todeta, että kerran viikossa kaksi ja puoli tuntia ei syksynkään aikana kovin montaa valmista työtä synnytä, mutta jos ensimmäiseksi tekeleekseen valkkaisi jonkun kohtalaisen helpolta vaikuttavan (ja onnistuisi siinä), siitä voisi saada sitten varmuutta seuraavaankin puuhaan. Aiettä ihan sormet syyhyää! Toivottavasti opettaja on mukava, ja kärsivällinen. Pakko on tunnustaa, että ihan vähän lasken senkin varaan, että kurssilla on osallistujina puutöitä ennenkin tehneitä, joilta yksi blondihko voi myös pyytää ekstra-apua.

En minä työkalujen käyttelyssä ihan vihreä (enkä puna-)peukalo ole, kyllä mulla vasara pysyy kädessä siinä kuin muillakin. En vain koskaan ole rohjennut ryhtyä käyttelemään kaluja ihan a:sta aloitettavan työn tekemiseen. Nyt uskallan!

Voi että olen tyytyväinen. Lähden heti selaamaan kirjoja ja merkkaamaan niistä kiinnostavilta vaikuttavia töitä.

Jos jollakin teistä on KUNNOLLISEN kompostikehikon (sellaisen, josta etulaudat saa halutessaan irti yksi kerrallaan muiden seinämien ollessa kiinteitä) ohje, ottaisin sen kiitollisuudella vastaan. Ettei tarvitsisi itse suunnitella... Vaikka voisihan se olla jotakin, se!

Ei kommentteja: