Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 5. heinäkuuta 2010

Töiden välttelyä.

Herranjestas, mikä helle. Pave Maijasen "Jano" soi päässä (olen tainnut lallatella sitä täällä ennenkin) ja olen ihan iltapäivän helteen lannistama. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Kasvit ovat samaa mieltä: jopa purppuralehtistä isoa maksaruohoa piti kastella. Yhdistysystävältä saatu kiinanpioni on luopunut kokonaan yrityksestä pitää maanpäällistä osaa edes auttavasti hengissä, puutarhatuttavan pihastaan kaivama unikko 'Royal wedding' on kuivattanut lehtensä aikaa sitten, ja (vieläkin pusseissaan olevat) taimivaihdossa saadut syysleimut alkavat kuivattaa alimpia lehtiään. Mutkueijjjjaksa.

Harvoin sitä näin periaatteessa hienona päivänä on melkein kellon ympäri sisällä. Kaivuuhommat eivät vain nappaa, eivät. Yritin kuitenkin sen verran tikistää itsestäni, että jatkoin ponnisteluja sini-valkoisen penkin muutostenajattelutyössä. 'Festiva maximan' oikea puoli on edelleen kaivantona ja sekasotkuna, ja kaipaa kipeästi jonkinlaista ryhdistystä. Päätin ajatella seuraavaa: penkin takaosaan siirrän sinisenä kukkivan, noin puolimetrisen kurjenpolven, ja sen paikalta puolisen metriä pionia lähemmäs kuunlilja 'Gold standardin'. Hostan viereen oikealle tulee valkoinen akileijapompsi, ja niiden eteen 'Dale´s strain' heucherat, jotka pelastin omenapuiden alta kitumasta.

Akileijojen oikealle puolelle, ritarinkannusten eteen, istutan nukkapähkämömassan, jonka sain puutarhatuttavalta. Niiden alta pitää siirtää siemenkasvatuksen tuloksena syntynyt valkokukkainen siperiankurjenmiekka toiseen penkkiin. Nukkapähkämöiden eteen tulee heuchera 'Palace purple' ja sen viereen sitten pläjäytän valkoista syysleimua. Ehkä. En nimittäin tiedä varmasti sen lopullista korkeutta, ja se voi olla paikkaansa liiankin korkea.

Ja sen jälkeen ei taas ole aavistustakaan siitä, mitä seuraavaksi.

Suunnittelu on ihan älyttömän vaikeaa. Ja hidasta. Olisi mukavaa laittaa tännekin kuvia siitä, miten asiat etenevät, mutta kun ne eivät etene. Istutukset junnaavat paikallaan harvoina ja multaisina, eivätkä kasvit rehevöidu ja tuuhetu. Olo on kuin Saharan autiomaassa elävällä: kuivaa ja tuulista on joka päivä.

Pohjois-Afrikasta tuli mieleen: mainitsin siitä värililja 'Sphinxistä'. Tässä se on.



Minusta tuo on vallan vinkeä. Ja niin punainen, että aamuauringossakin häikäisee. Ei varmasti elä seuraavaan kevääseen, mutta ihanaa, että ilahduttaa nyt noin komeana. Liljat muutoinkin ovat avautumassa. Niitä pitää tässä tulevina vuosina hankkia lisää, ovat ne sen verran upeita.

Enemmänkin voisi kirjoittaa, mutta ei jaksa. Tietokoneen kello näyttää 1.14, joten lienee viisainta vetäytyä. Hyvää yötä.

Ei kommentteja: