Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Ei-musta lista.

Olisko sitten vaikka vihreä? Olen jo joku aika sitten aloittanut listan tekemisen pihallamme olevista kasveista. Puut: piece of cake, ei niitä niin montaa ole. Pensaat: vähän sama juttu. (Lista on siis tehty koneella istuen, eikä sen tekemiseen ole käytetty vaativia teknisiä apuvälineitä, kuten kynää, paperia tai kameraa). Perennat ja köynnökset: niitä on saanut tosissaan miettiä. Voisikohan sitä elää vaarallisesti, kävellä pihalla ja tehdä muistiinpanoja? Ehkä minä tulostan nyt "valmiiksi saamani" listan jossakin vaiheessa ja tarkistan, ovatko kaikki tulleet kirjoihin ja kansiin.

Melkoinen lista siitä kuitenkin tuli. Ja tässä kirjoittaessani muistan taas lisää, mitä en vielä ole merkinnyt... Olen oikeastaan aika yllättynyt siitä, miten paljon kaikkea olen ehtinyt saada, joko perinteisesti evroilla kaupasta tai sitten ihanilta puutarhaystäviltä taimivaihdoissa. Jokunen onnistunut siemenkasvatuskin on ollut apuna, mutta se on kyllä meikäläisellä vielä ihan vauvankengissä se harrastus. Töppösissä suorastaan. Olen liian kärsimätön ja suurpiirteinen siementen kanssa pipertämiseen, mutta jotain vihreää sentään purkeista on noussut.

Tämän kevään kylvöistä melkein kaikki on jo ulkonakin, joko jopa istutettuna tai ainakin hipihienossa "kerrostalossaan", Liitelistä ostetussa korivaunuhässäkässä. Sisällä on enää lehtosalvian pikkutaimet, jotka kylvinkin paljon myöhemmin kuin kaikki muut, sekä oikea superonnistuminen: yksi tuoksuorvokin nuppineulan näköinen taimi siitä kylvöksestä, joka ulkoili, tuli sisälle, pääsi pakastimen alla olevaan viileään lokeroon, sitten saunan lauteille (en heittänyt löylyä), jonne minä rasian sitten lopulta kaiken jälkeen unohdin. Eräänä iltana saunan lämmitykseen ryhtyessäni nostelin kaikki kylvörasiat (jep, toki niitä on muitakin, joissa ei idä, ei millään) takkahuoneeseen ja sieltä minä sen nuppineulan sitten huomasin. Valkoinen oli, raukka, saunan pimeydessä elämänsä aloittaneena. (Tästä voisi vetää allegorian suomalaisten syntymiseen saunassa, mutta enpä vedä. Viola odorata ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta nimeltä.)

Mutta listaan. Lähinnä tarkoitus on... mikähän sen tarkoitus oikeastaan on? Kirjata kirjaamisen ilosta? Hmm. Jostakin syystä minä sen kuitenkin aikanaan aloitin. Ehkä vain tyyliin "nice to know". Nyt voisin kuvitella, että käytän sitä nimikylttien tekemiseen, jahka keksin, miten ja minkälaiset kyltit kasveille teen. Fiinit, peltiset tai muut metalliset, olisivat ihanat, mutta jälleen kerran, ei varmaan riitä kärsivällisyys niiden askarteluun (=rahat niiden hankkimiseen). Jossakin puutarhalehdessä oli hieno idea, tehdä ylijäämälaatoista laattaleikkurilla suikaleita, kirjoittaa niihin tarkoitukseen sopivalla tussilla tekstit ja polttaa kyltit vielä uunissakin ikuisuuden kestäväksi. Sen minä toteutan, puuttuvat vain ylijäämälaatat ja laattaleikkuri...

Taidan lopulta turvautua joissakin puutarhapiireissä hyvin suosittuun keinoon, laminointilaitteeseen. Paperille tulostetut nimikyltit laminoidaan, leikataan sopivaan muotoon ja tökitään kasvien kupeeseen. Ei mulla sitä laminointilaitettakaan ole, mutta paperia on! Ja sakset.

"Kannatti" saada yllätyskuume, oli aikaa listaankin. Lääketeollisuudelle kiitos, että kaikenmaailman disperiinit pitävät minut jotenkuten tolkuissani. Onnekkaasti tauti iski viikonloppuna, jolloin Herra Mies pystyi olemaan lapsenhoitopuuhissa. Ja pieni ilo oli myös säästä, joka ystävällisesti ropisteli vettä kutakuinkin läpi koko viikonlopun, eilen jopa poikkeuksellisen mahtavan ukkosen kera. Maltoin paremmin pysyä sisällä, ja listan jäsenet toivottavasti hyrisevät tyytyväisyyttään mahtavan lämpöjakson päättyessä juovuttavaan sateeseen.

Ei kommentteja: