Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



perjantai 30. huhtikuuta 2010

Sää uhkaa vapunviettoa.

Kello on vähän yli kaksi iltapäivällä. Lämpömittari näyttää melkein viittätoista astetta, aurinko paistaa pilviverhon takaa ja keli on hyvin, etten sanoisi, viehättävä. MITÄ HELVETTIÄ (pardon my French)?? Kahden tunnin päästä pitäisi olla ystäväperheen luona valmistelemassa vappuaaton ateriaa ja avaamassa ensimmäistä kuohuviiniä, ja ulkona on mahtava sää? Eihän tämän näin pitänyt mennä. Nyt pitäisi myrskytä ja tuulla ja sataa tulta ja tulikiviä (tai ei kiitos sentään, Islanti, pitäkää oma vähä maaperänne ihan siellä itsellänne), jotta vapunvietto ei menisi tyystin pilalle. Jos keli on näin hyvä, minä en halua viettää vappua. Minä haluan olla pihalla!!

Pitkää itämisaikaa tarvitsevat kesäkukat voisi kylvää jo ulos. Penkkien kanttaukset pitäisi siistiä, rikkaruohot kitkeä, tutkia talvitappiot, jotka kai viimeistään nyt alkavat näkyä, tai siis ei-näkyä (minullako muka joku kasvi kuolisi, höpsis). Paljas maa houkuttaa seireenin lailla: "Tähän kohtaan mahtuisi hyvin uusia kasveja, etkö hakisi jostakin puutarhakaupasta muutaman ihanuuden...?"

No, ehkä minä kestän vapunvieton kauniissakin säässä. Pääsen kuitenkin rakkaan ystäväni ja hänen perheensä seuraan, aloittamaan grillauskauden, syömään paaaaaljon muutakin, juomaankin jotain ja pukeutumaan muuhun kuin virttyneeseen verkkaripukuun, vetämään päähän ihan toisenlaisen lippiksen kuin normaalisti. Äh. Kynnenalusetkin pitää yrittää jollakin konstilla puhdistaa (vai vetäisikö vain tummaa kynsilakkaa päälle...?). Tulossa on kaikesta huolimatta varsin siedettävä vappuaatto :-)

Ja onhan aina huominen.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Bring it on!! See if I care.

Ensi yöksi on luvattu sadetta. Antaa tulla vaan, vaikka pääläreittäin! Minä olen valmis. Nurmikko on valmis. Haravoin tänään koko plantaasin (että mä vihaan sitä puuhaa!). Tuhkaa ja kevätlannoitetta siellä on jo aiemman sateen ajalta, joten nyt ei tarvita muuta kuin lämpimän päivän (oli varmaan 15 astetta auringossa) päätteeksi kunnon annos sitä itteään, niin johan vihertyy. Maa tunnustaa väriä jo nyt, mutta sade tekisi kyllä hyvää.

Mustaherukkapensaiden lehdet ovat puhjenneet, jasmike purskahtaa vihreäksi aivan tuota pikaa. Omena- ja muissa puissa menee vielä hetki. Ehkä tästä vielä tulee oikea kevät.

Huomenna?

Maata näkyvissä!

Kun pihanomistaja (kuten minä - toki fifty-sixty Herra Miehen kanssa) on aikansa (esim. kolme vuotta) tehnyt uusia istutusalueita ja sijoittanut niihin mieluisia kasveja, hän yhtäkkiä, yhtenä kauniina kevätpäivänä oivaltaa, että kasveja ei ole ollenkaan tarpeeksi. Penkeissa on maata näkyvissä!!

Pyytämättä ja yllättäen se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: paljaan maan paniikki. Ihana paniikki, mutta paniikki yhtä kaikki. Pihanomistaja ylittää kaikki esteet ja hidasteet kuin rusakkko puunsuojaverkot männätalvena, ja shoppaa. Yhtenä päivänä - eilen - hän ostaa ruotsinköynnöskuusamia, jotka sijoittaa kiipeämään pitkin ei-niin-viehättävinä puina pitämiään pylväshaapoja (kasvakoon 'Belgicat' nopeasti ja somistakoon puut, tuoksu tulee toivottavasti kukkien myötä). Toisena päivänä (tänään) mukaan tarttuu ilman järjen häivää hollantilaisia, sisätiloissa kasvatettuja orvokkeja. Pieni olkapäällä istuva ilkiö huutaa siitä korvaan: "Hollantilaisia! Kasvihuoneorvokkeja! Sinne meni sekin raha!" Minä huudan takaisin: "Ihan sama, 11,95 € neljästäkymmenestä orvokista on pilkkahinta. Ei ne mitään palellu, ne on orvokkeja."

Toisena päivänä - tänään - hän kurvaa toiseen puutarhamyymälään ja kiertelee nälkäisen eläimen lailla rullakoita. Tuossa! Saalis! Heucheroita. 'Amethyst mist' ja 'Mint frost'. Melkein yhdeksän euroa kappale? Karsea hinta. Ovat kyllä aika isoja, voisikohan ne jakaa? Ja hän nostaa ruukut kärryyn, tuosta vain, ehkä hieman syyllisyyttä tuntien (kotirouvan tulot ja IIIISOT menot). Hän menee kassalle, edelleen omatunto - istuu toisella olkapäällä; enkeleitä ei ole ollenkaan - kolkuttaen, mutta ihme tapahtuu. Myyjä sanoo: "Nämähän oli niitä 4,90 kasveja, eikö?" Pihanomistaja nyökkää ja sanoo vaisusti, mutta varmasti "Mmm." Ja saa kaksi yhdeksän sentin ruukuissa olevaa kasvia kutakuinkin yhden hinnalla. (Omatunto karjuu suoraa huutoa, mutta pihanomistaja yrittää olla kuulematta.)

95-prosenttisesti onnellisena Pihanomistaja kurvaa kotiin ajettuaan mutkissa varovasti, etteivät kasvit keikahtele takakontissa. Aurinko päätä lämmittäen hän istuttaa ostoksensa portinpielen kukkapenkkiin ja katsoo kättensä jälkiä tyytyväisenä: värikoordinaatio on kohdallaan sitten, kunhan kaikki kasvavat ja kevät etenee. Valkoista, purppuraa, erisävyisiä vihreitä, vaaleanpunaista, lilaa ja sinistä. On siellä ne lapinnauhus 'Desdemonan' oranssinkeltaiset kukatkin, mutta vasta syksyllä. Siihen saakka penkki on pelkkiä viileitä sävyjä. Pim, taikasauvan heilautus ja siinä se on, valmiina.

No, ehkä huomenna.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Minulla on talikko.

Vallan mainio kapine. Melkein paras kaverini. Melkein yhtä ihana kuin kanttausrauta. Tai keittiöhommissa sauvasekoitin, mutta eipä mennä nyt siihen; tästä on tarkoitus tulla puutarhablogi.

Talikko alkaa yleensä tässä vaiheessa vuotta kasvaa kiinni käteen. Ystävättäreni väittää, että aina, kun hän soittaa, olen pihalla talikon kanssa. Ei hän paljon liioittele. Toinen ystävätär kysyi, miksi minulla on talikko, eihän mulla ole talliakaan. No haloo!!

Olin tänään melkein parhaan kaverini kanssa kolme tuntia kääntelemässä komposteja. Olen aivan haltioissani: minä ITSE olen saanut aikaan fantastista kompostimultaa. MINÄ. Vain kahdessa lyhyessä vuodessa (hehheh). No, toki annan tunnustusta myös niille pikkukavereille, jotka oikeasti työn tekevät, mutta kukas ne ruokkii? (Olin ensin kirjoittaa "pikkuoraville", mutta enhän minä sentään mikään Saukki ole, hyvä ihme.)

Nyt aarretta mussuttaa kaikki muu elävä pihallamme: puut, pensaat, perennat. Onneksi sitä riitti kaikille, ettei tullut riitaa :-)

Talikko siis on. (Ja se kanttausrauta.) Taikasauvaa sen sijaan ei, ja sitä jos mitä minä silloin tällöin kaipaisin! Kun voisikin taikoa pihan valmiiksi. Kaikki istutusalueet rehevinä, omenapuut lopultakin siistittyinä, kunnon kompostikehikot kohisemassa lisää herkkua. Pieni kasvimaa, iso kasvihuone. Kulkuväylät kauniisti kivettyinä, eikä ruohotupsun ruohotupsua pilkota yhdestäkään kivenraosta. Siemenkylvöt onnistuisivat joka vuosi, ja saisin, mitä haluaisin sinä vuonna ulos laittaa. Ei epäonnistuneita kylmäkäsittelyjä, ei inspiraation puutteessa lykkääntyvää koulimista vaan pikkutaimet purkkeihin, simsala-bim! (Arvannette, minkä ongelman kanssa olen paininut viime viikot.)

Hei hold it, nyt "undo" -taika. En todellakaan toivo pihaa valmiiksi, korkeintaan... tuota... ehkä hieman parempaan kuosiin, vähän enemmän haaveita vastaavaksi. No, ehkä saan sen huomenna.